eepos
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]eepos (39)
- laaja runomuotoinen kertomus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈeːpos/
- tavutus: ee‧pos
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eepos | eepokset |
| genetiivi | eepoksen | eeposten eepoksien |
| partitiivi | eeposta | eepoksia |
| akkusatiivi | eepos; eepoksen |
eepokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eepoksessa | eepoksissa |
| elatiivi | eepoksesta | eepoksista |
| illatiivi | eepokseen | eepoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eepoksella | eepoksilla |
| ablatiivi | eepokselta | eepoksilta |
| allatiivi | eepokselle | eepoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eepoksena | eepoksina |
| translatiivi | eepokseksi | eepoksiksi |
| abessiivi | eepoksetta | eepoksitta |
| instruktiivi | – | eepoksin |
| komitatiivi | – | eepoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eepokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
eepos- | |
Etymologia
[muokkaa]Sanan arvellaan lainautuneen suomeen ruotsin kautta, mutta alunpitäen sen juuret ovat kreikan sanassa épos, joka yksikössä ollessaan merkitsee 'sana' ja monikossa 'puheet', 'kertomukset'. Suomen kielen eepos on otettu käyttöön 1880-luvulla. Sitä ennen vieraskieliset epos-sanat suomennettiin usein sanalla kertomaruno.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Sanueen sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 103. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.