editio

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

editio (3)

  1. (oikeustiede) menettely, jonka avulla asianosainen voi saada toisen asianosaisen tai asianosaispiirin ulkopuolisen hallussa olevan todisteena käytettävän asiakirjan esitetyksi oikeudenkäynnissä
  2. (kirjallisuustiede) laitos
    Kalevalan historiallis-kriittinen editio tarkoittaa kommentoitua julkaisua, joka pohjautuu eepoksen lähdeaineiston laajaan tutkimukseen. (finlit.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈediˌt̪io/
  • tavutus: e‧di‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi editio editiot
genetiivi edition editioiden
editioitten
partitiivi editiota editioita
akkusatiivi editio;
edition
editiot
sisäpaikallissijat
inessiivi editiossa editioissa
elatiivi editiosta editioista
illatiivi editioon editioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi editiolla editioilla
ablatiivi editiolta editioilta
allatiivi editiolle editioille
muut sijamuodot
essiivi editiona editioina
translatiivi editioksi editioiksi
abessiivi editiotta editioitta
instruktiivi editioin
komitatiivi editioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo editio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-