dominoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
dominoiminen (38)
- teonnimi verbistä dominoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dominoiminen | dominoimiset |
| genetiivi | dominoimisen | dominoimisten dominoimisien |
| partitiivi | dominoimista | dominoimisia |
| akkusatiivi | dominoiminen; dominoimisen |
dominoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dominoimisessa | dominoimisissa |
| elatiivi | dominoimisesta | dominoimisista |
| illatiivi | dominoimiseen | dominoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dominoimisella | dominoimisilla |
| ablatiivi | dominoimiselta | dominoimisilta |
| allatiivi | dominoimiselle | dominoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dominoimisena (dominoimisna) |
dominoimisina |
| translatiivi | dominoimiseksi | dominoimisiksi |
| abessiivi | dominoimisetta | dominoimisitta |
| instruktiivi | – | dominoimisin |
| komitatiivi | – | dominoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dominoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
dominoimis- | |