doliini
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]doliini (6)
- kalkkikiveen rapautumalla tai romahtamalla syntynyt suppilomainen allas karstimaalla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | doliini | doliinit |
| genetiivi | doliinin | doliinien doliineiden doliineitten |
| partitiivi | doliinia | doliineita doliineja |
| akkusatiivi | doliini; doliinin |
doliinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | doliinissa | doliineissa |
| elatiivi | doliinista | doliineista |
| illatiivi | doliiniin | doliineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | doliinilla | doliineilla |
| ablatiivi | doliinilta | doliineilta |
| allatiivi | doliinille | doliineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | doliinina | doliineina |
| translatiivi | doliiniksi | doliineiksi |
| abessiivi | doliinitta | doliineitta |
| instruktiivi | – | doliinein |
| komitatiivi | – | doliineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | doliini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- doliini Tieteen termipankissa