diktio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
diktio (3)
- lausuntatapa, ääntämys
- kirjoitustapa
- Tekstin diktio on ilmeikästä ja selkeää, ja runojen ja musiikin välinen yhteys intensiivinen.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | diktio | diktiot |
| genetiivi | diktion | diktioiden diktioitten |
| partitiivi | diktiota | diktioita |
| akkusatiivi | diktio; diktion |
diktiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | diktiossa | diktioissa |
| elatiivi | diktiosta | diktioista |
| illatiivi | diktioon | diktioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | diktiolla | diktioilla |
| ablatiivi | diktiolta | diktioilta |
| allatiivi | diktiolle | diktioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | diktiona | diktioina |
| translatiivi | diktioksi | diktioiksi |
| abessiivi | diktiotta | diktioitta |
| instruktiivi | – | diktioin |
| komitatiivi | – | diktioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | diktio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. sanavalinta, ilmaisutyyli
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- diktio Tieteen termipankissa