dikroismi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
dikroismi (5)
- ilmiö, jossa aine absorboi sen läpi kulkevasta valosta tiettyjä polarisaatiosuuntia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dikroismi | dikroismit |
| genetiivi | dikroismin | dikroismien (dikroismein) |
| partitiivi | dikroismia | dikroismeja |
| akkusatiivi | dikroismi; dikroismin |
dikroismit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dikroismissa | dikroismeissa |
| elatiivi | dikroismista | dikroismeista |
| illatiivi | dikroismiin | dikroismeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dikroismilla | dikroismeilla |
| ablatiivi | dikroismilta | dikroismeilta |
| allatiivi | dikroismille | dikroismeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dikroismina | dikroismeina |
| translatiivi | dikroismiksi | dikroismeiksi |
| abessiivi | dikroismitta | dikroismeitta |
| instruktiivi | – | dikroismein |
| komitatiivi | – | dikroismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dikroismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. ilmiö, jossa aine absorboi sen läpi kulkevasta valosta tiettyjä polarisaatiosuuntia
|