dikotomia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]dikotomia (12)
- kahtiajako; kahtiajakaminen sen mukaan, onko niillä jokin ominaisuus vai ei
- Ihmisten jaottelu tyhmiin ja älykkäisiin on dikotomia.
- Tunnetuin dikotomia on sukupuolet.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dikotomia | dikotomiat |
| genetiivi | dikotomian | dikotomioiden dikotomioitten (dikotomiain) |
| partitiivi | dikotomiaa | dikotomioita |
| akkusatiivi | dikotomia; dikotomian |
dikotomiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dikotomiassa | dikotomioissa |
| elatiivi | dikotomiasta | dikotomioista |
| illatiivi | dikotomiaan | dikotomioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dikotomialla | dikotomioilla |
| ablatiivi | dikotomialta | dikotomioilta |
| allatiivi | dikotomialle | dikotomioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dikotomiana | dikotomioina |
| translatiivi | dikotomiaksi | dikotomioiksi |
| abessiivi | dikotomiatta | dikotomioitta |
| instruktiivi | – | dikotomioin |
| komitatiivi | – | dikotomioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dikotomia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kahtiajako; kahtiajakaminen sen mukaan, onko niillä jokin ominaisuus vai ei
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: dikotominen