dikotomia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

dikotomia (12)

  1. kahtiajako; kahtiajakaminen sen mukaan, onko niillä jokin ominaisuus vai ei
    Ihmisten jaottelu tyhmiin ja älykkäisiin on dikotomia.
    Tunnetuin dikotomia ovat sukupuolet.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dikotomia dikotomiat
genetiivi dikotomian dikotomioiden
dikotomioitten
(dikotomiain)
partitiivi dikotomiaa dikotomioita
akkusatiivi dikotomia;
dikotomian
dikotomiat
sisäpaikallissijat
inessiivi dikotomiassa dikotomioissa
elatiivi dikotomiasta dikotomioista
illatiivi dikotomiaan dikotomioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dikotomialla dikotomioilla
ablatiivi dikotomialta dikotomioilta
allatiivi dikotomialle dikotomioille
muut sijamuodot
essiivi dikotomiana dikotomioina
translatiivi dikotomiaksi dikotomioiksi
abessiivi dikotomiatta dikotomioitta
instruktiivi dikotomioin
komitatiivi dikotomioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]