bugittaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]bugittaminen (38)
- teonnimi verbistä bugittaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | bugittaminen | bugittamiset |
| genetiivi | bugittamisen | bugittamisten bugittamisien |
| partitiivi | bugittamista | bugittamisia |
| akkusatiivi | bugittaminen; bugittamisen |
bugittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | bugittamisessa | bugittamisissa |
| elatiivi | bugittamisesta | bugittamisista |
| illatiivi | bugittamiseen | bugittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | bugittamisella | bugittamisilla |
| ablatiivi | bugittamiselta | bugittamisilta |
| allatiivi | bugittamiselle | bugittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | bugittamisena (bugittamisna) |
bugittamisina |
| translatiivi | bugittamiseksi | bugittamisiksi |
| abessiivi | bugittamisetta | bugittamisitta |
| instruktiivi | – | bugittamisin |
| komitatiivi | – | bugittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | bugittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
bugittamis- | |