bilabiaali
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]bilabiaali (5)
- (fonetiikka) äänne, jonka yhtenä ääntymäpaikkana on huulten muodostama sulkeuma
- suomen bilabiaalit ovat b, m ja p
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | bilabiaali | bilabiaalit |
| genetiivi | bilabiaalin | bilabiaalien (bilabiaalein) |
| partitiivi | bilabiaalia | bilabiaaleja |
| akkusatiivi | bilabiaali; bilabiaalin |
bilabiaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | bilabiaalissa | bilabiaaleissa |
| elatiivi | bilabiaalista | bilabiaaleista |
| illatiivi | bilabiaaliin | bilabiaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | bilabiaalilla | bilabiaaleilla |
| ablatiivi | bilabiaalilta | bilabiaaleilta |
| allatiivi | bilabiaalille | bilabiaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | bilabiaalina | bilabiaaleina |
| translatiivi | bilabiaaliksi | bilabiaaleiksi |
| abessiivi | bilabiaalitta | bilabiaaleitta |
| instruktiivi | – | bilabiaalein |
| komitatiivi | – | bilabiaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | bilabiaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |