Siirry sisältöön

avio

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

avio (3)

  1. avioliitto
    mennä avioon

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑʋio/
  • tavutus: a‧vi‧o

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avio aviot
genetiivi avion avioiden
avioitten
partitiivi aviota avioita
akkusatiivi avio;
avion
aviot
sisäpaikallissijat
inessiivi aviossa avioissa
elatiivi aviosta avioista
illatiivi avioon avioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aviolla avioilla
ablatiivi aviolta avioilta
allatiivi aviolle avioille
muut sijamuodot
essiivi aviona avioina
translatiivi avioksi avioiksi
abessiivi aviotta avioitta
instruktiivi avioin
komitatiivi avioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Sana saattaa liittyä ava-sanueeseen (avata, avo-, yms.). Aiemmin sanaa on pidetty myös germaanisena lainana.[1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

avio-oikeus, avio-onni, avioehto, avioelämä, avioero, avioeste, avioliitto, aviomies, aviopari, aviopetos, aviopuoliso, aviorikos, aviosiippa, aviosuhde, aviosääty, aviovaimo

Anagrammit
[muokkaa]

aivo, oiva

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • avio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”avio”.