avio
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
avio (3)
- avioliitto
- mennä avioon
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑʋio/
- tavutus: a‧vi‧o
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avio | aviot |
| genetiivi | avion | avioiden avioitten |
| partitiivi | aviota | avioita |
| akkusatiivi | avio; avion |
aviot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aviossa | avioissa |
| elatiivi | aviosta | avioista |
| illatiivi | avioon | avioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aviolla | avioilla |
| ablatiivi | aviolta | avioilta |
| allatiivi | aviolle | avioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aviona | avioina |
| translatiivi | avioksi | avioiksi |
| abessiivi | aviotta | avioitta |
| instruktiivi | – | avioin |
| komitatiivi | – | avioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: avioitua
- adjektiivit: aviollinen, avioton
Yhdyssanat[muokkaa]
avio-oikeus, avio-onni, avioehto, avioelämä, avioero, avioeste, avioliitto, aviomies, aviopari, aviopetos, aviopuoliso, aviorikos, aviosiippa, aviosuhde, aviosääty, aviovaimo
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- avio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.