avartaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
avartaminen (38)
- teonnimi verbistä avartaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avartaminen | avartamiset |
| genetiivi | avartamisen | avartamisten avartamisien |
| partitiivi | avartamista | avartamisia |
| akkusatiivi | avartaminen; avartamisen |
avartamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avartamisessa | avartamisissa |
| elatiivi | avartamisesta | avartamisista |
| illatiivi | avartamiseen | avartamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avartamisella | avartamisilla |
| ablatiivi | avartamiselta | avartamisilta |
| allatiivi | avartamiselle | avartamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avartamisena (avartamisna) |
avartamisina |
| translatiivi | avartamiseksi | avartamisiksi |
| abessiivi | avartamisetta | avartamisitta |
| instruktiivi | – | avartamisin |
| komitatiivi | – | avartamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avartamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
avartamis- | |