avaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]avaaja (10)
- väline, jota käytetään jonkin esineen, tölkin tai vastaavan avaamiseen irrottamalla kansi tai korkki
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑʋɑːjɑ/
- tavutus: a‧vaa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| kieliopilliset sijamuodot | |||||
| nominatiivi | avaaja | avaajat | |||
| genetiivi | avaajan | avaajien (avaajain) | |||
| partitiivi | avaajaa | avaajia | |||
| akkusatiivi | avaaja; avaajan |
avaajat | |||
| sisäpaikallissijat | |||||
| inessiivi | avaajassa | avaajissa | |||
| elatiivi | avaajasta | avaajista | |||
| illatiivi | avaajaan | avaajiin | |||
| ulkopaikallissijat | |||||
| adessiivi | avaajalla | avaajilla | |||
| ablatiivi | avaajalta | avaajilta | |||
| allatiivi | avaajalle | avaajille | |||
| muut sijamuodot | |||||
| essiivi | avaajana | avaajina | |||
| translatiivi | avaajaksi | avaajiksi | |||
| abessiivi | avaajatta | avaajitta | |||
| instruktiivi | – | avaajin | |||
| komitatiivi | – | avaajine- + omistusliite | |||
| vartalot | |||||
| vokaalivartalo | avaaja- | ||||
| heikko vartalo | - | ||||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo |
- | ||
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]korkinavaaja, pullonavaaja, purkinavaaja, päänavaaja, tölkinavaaja
Aiheesta muualla
[muokkaa]- avaaja Kielitoimiston sanakirjassa