autoilu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Autoilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

autoilu (2)[1]

  1. yksityisen henkilöauton käyttäminen kulkuvälineenä tai vapaa-ajan käyttöön; se, että autoillaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑu̯t̪oi̯lu/
  • tavutus: au‧toi‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi autoilu autoilut
genetiivi autoilun autoilujen
autoiluiden
autoiluitten
partitiivi autoilua autoiluita
autoiluja
akkusatiivi autoilu;
autoilun
autoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi autoilussa autoiluissa
elatiivi autoilusta autoiluista
illatiivi autoiluun autoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi autoilulla autoiluilla
ablatiivi autoilulta autoiluilta
allatiivi autoilulle autoiluille
muut sijamuodot
essiivi autoiluna autoiluina
translatiivi autoiluksi autoiluiksi
abessiivi autoilutta autoiluitta
instruktiivi autoiluin
komitatiivi autoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo autoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • autoilu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2