autoileva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
autoileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä autoilla
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | autoileva | autoilevat |
genetiivi | autoilevan | autoilevien (autoilevain) |
partitiivi | autoilevaa | autoilevia |
akkusatiivi | autoileva; autoilevan | autoilevat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | autoilevassa | autoilevissa |
elatiivi | autoilevasta | autoilevista |
illatiivi | autoilevaan | autoileviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | autoilevalla | autoilevilla |
ablatiivi | autoilevalta | autoilevilta |
allatiivi | autoilevalle | autoileville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | autoilevana | autoilevina |
translatiivi | autoilevaksi | autoileviksi |
abessiivi | autoilevatta | autoilevitta |
instruktiivi | – | autoilevin |
komitatiivi | – | autoilevine |