aula

Wikisanakirjasta
Katso myös: Aula

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aula (9)[1]

  1. rakennuksen tai huoneiston sisääntulon jälkeinen tila

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑu̯lɑ/
  • tavutus: au‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aula aulat
genetiivi aulan aulojen
(aulain)
partitiivi aulaa auloja
akkusatiivi aula;
aulan
aulat
sisäpaikallissijat
inessiivi aulassa auloissa
elatiivi aulasta auloista
illatiivi aulaan auloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aulalla auloilla
ablatiivi aulalta auloilta
allatiivi aulalle auloille
muut sijamuodot
essiivi aulana auloina
translatiivi aulaksi auloiksi
abessiivi aulatta auloitta
instruktiivi auloin
komitatiivi auloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aula-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aulavalvoja, eteisaula, sisääntuloaula

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aula Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aula f. (monikko aulas)

  1. luokkahuone, luentosali
  2. (runollinen) palatsi

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aula f. (monikko auli) [luo]

  1. luokkahuone
  2. oikeussali

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aula yl. (1) (yks. määr. aulan [luo], mon. epämäär. aulor [luo], mon. määr. aulorna [luo])

  1. juhlasali

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aula Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9