asuttaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]asuttaja (10)
- jotakin paikkaa asuttava henkilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑsut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: a‧sut‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asuttaja | asuttajat |
| genetiivi | asuttajan | asuttajien (asuttajain) |
| partitiivi | asuttajaa | asuttajia |
| akkusatiivi | asuttaja; asuttajan |
asuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asuttajassa | asuttajissa |
| elatiivi | asuttajasta | asuttajista |
| illatiivi | asuttajaan | asuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asuttajalla | asuttajilla |
| ablatiivi | asuttajalta | asuttajilta |
| allatiivi | asuttajalle | asuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asuttajana | asuttajina |
| translatiivi | asuttajaksi | asuttajiksi |
| abessiivi | asuttajatta | asuttajitta |
| instruktiivi | – | asuttajin |
| komitatiivi | – | asuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- asuttaja Kielitoimiston sanakirjassa