asunnoton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
asunnoton (34-C) (ei vertailuasteita)
- sellainen, jolla ei ole asuntoa
- Asunnottomat kulkijat majailivat sillan alla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑsunˌnot̪on/
- tavutus: a‧sun‧no‧ton
Etymologia[muokkaa]
sanan asunto vartalosta asunno- ja suffiksista -ton
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, jolla ei ole asuntoa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: asunnottomuus
Substantiivi[muokkaa]
- henkilö, jolla ei ole asuntoa
- Suurkaupungeissa on paljon asunnottomia.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | asunnoton | asunnottomat |
genetiivi | asunnottoman | asunnottomien (asunnotonten) |
partitiivi | asunnotonta | asunnottomia |
akkusatiivi | asunnoton; asunnottoman |
asunnottomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | asunnottomassa | asunnottomissa |
elatiivi | asunnottomasta | asunnottomista |
illatiivi | asunnottomaan | asunnottomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | asunnottomalla | asunnottomilla |
ablatiivi | asunnottomalta | asunnottomilta |
allatiivi | asunnottomalle | asunnottomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | asunnottomana (asunnotonna) |
asunnottomina |
translatiivi | asunnottomaksi | asunnottomiksi |
abessiivi | asunnottomatta | asunnottomitta |
instruktiivi | – | asunnottomin |
komitatiivi | – | asunnottomine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | asunnottoma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
asunnoton- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, jolla ei ole asuntoa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C