astuja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]astuja (10)
- henkilö, joka astuu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑst̪ujɑ/
- tavutus: as‧tu‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | astuja | astujat |
| genetiivi | astujan | astujien (astujain) |
| partitiivi | astujaa | astujia |
| akkusatiivi | astuja; astujan |
astujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | astujassa | astujissa |
| elatiivi | astujasta | astujista |
| illatiivi | astujaan | astujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | astujalla | astujilla |
| ablatiivi | astujalta | astujilta |
| allatiivi | astujalle | astujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | astujana | astujina |
| translatiivi | astujaksi | astujiksi |
| abessiivi | astujatta | astujitta |
| instruktiivi | – | astujin |
| komitatiivi | – | astujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | astuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- astuja Kielitoimiston sanakirjassa