astronomia

Katso myös: astronomía

Suomi

Astronomia tutkii tähtiä

Substantiivi

astronomia (12)

1. tähtitiede

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	astronomia	–
genetiivi	astronomian	–
partitiivi	astronomiaa	–
akkusatiivi	astronomia; astronomian	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	astronomiassa	–
elatiivi	astronomiasta	–
illatiivi	astronomiaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	astronomialla	–
ablatiivi	astronomialta	–
allatiivi	astronomialle	–
muut sijamuodot
essiivi	astronomiana	–
translatiivi	astronomiaksi	–
abessiivi	astronomiatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	astronomioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	astronomia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

muinaiskreikan sanasta ἀστρονομία (astronomía) ’tähdistä ennustaminen’. Sanojen astronomia ja astrologia ero vakiintui vasta 1600-luvulla.. Vrt. astro- + -nomia

Käännökset

1. tähtitiede

Ks. tähtitiede

Liittyvät sanat

• astrologia

Aiheesta muualla

• astronomia Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

astronomia

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta astronomi

Portugali

Substantiivi

astronomia f. (ei monikkoa)

1. tähtitiede

Liittyvät sanat

• astro

Puola

Substantiivi

astronomia f.

1. tähtitiede