aseistettu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]aseistettu (1-C) (komparatiivi aseistetumpi, superlatiivi aseistetuin) (taivutus [luo])
- asein varustettu
- Aseistettu sotilas ampuu käskettäessä.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]aseistettu
- passiivin partisiipin perfekti verbistä aseistaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aseistettu | aseistetut |
| genetiivi | aseistetun | aseistettujen |
| partitiivi | aseistettua | aseistettuja |
| akkusatiivi | aseistettu; aseistetun |
aseistetut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aseistetussa | aseistetuissa |
| elatiivi | aseistetusta | aseistetuista |
| illatiivi | aseistettuun | aseistettuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aseistetulla | aseistetuilla |
| ablatiivi | aseistetulta | aseistetuilta |
| allatiivi | aseistetulle | aseistetuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aseistettuna | aseistettuina |
| translatiivi | aseistetuksi | aseistetuiksi |
| abessiivi | aseistetutta | aseistetuitta |
| instruktiivi | – | aseistetuin |
| komitatiivi | – | aseistettuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aseistetu- | |
| vahva vartalo | aseistettu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |