arvioittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
arvioittaminen (38)
- teonnimi verbistä arvioittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvioittaminen | arvioittamiset |
| genetiivi | arvioittamisen | arvioittamisten arvioittamisien |
| partitiivi | arvioittamista | arvioittamisia |
| akkusatiivi | arvioittaminen; arvioittamisen |
arvioittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvioittamisessa | arvioittamisissa |
| elatiivi | arvioittamisesta | arvioittamisista |
| illatiivi | arvioittamiseen | arvioittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvioittamisella | arvioittamisilla |
| ablatiivi | arvioittamiselta | arvioittamisilta |
| allatiivi | arvioittamiselle | arvioittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvioittamisena (arvioittamisna) |
arvioittamisina |
| translatiivi | arvioittamiseksi | arvioittamisiksi |
| abessiivi | arvioittamisetta | arvioittamisitta |
| instruktiivi | – | arvioittamisin |
| komitatiivi | – | arvioittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvioittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arvioittamis- | |