arveluttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
arveluttaminen (38)
- teonnimi verbistä arveluttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arveluttaminen | arveluttamiset |
| genetiivi | arveluttamisen | arveluttamisten arveluttamisien |
| partitiivi | arveluttamista | arveluttamisia |
| akkusatiivi | arveluttaminen; arveluttamisen |
arveluttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arveluttamisessa | arveluttamisissa |
| elatiivi | arveluttamisesta | arveluttamisista |
| illatiivi | arveluttamiseen | arveluttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arveluttamisella | arveluttamisilla |
| ablatiivi | arveluttamiselta | arveluttamisilta |
| allatiivi | arveluttamiselle | arveluttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arveluttamisena (arveluttamisna) |
arveluttamisina |
| translatiivi | arveluttamiseksi | arveluttamisiksi |
| abessiivi | arveluttamisetta | arveluttamisitta |
| instruktiivi | – | arveluttamisin |
| komitatiivi | – | arveluttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arveluttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arveluttamis- | |