arvelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arvelu (1)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑrʋelu/
- tavutus: ar‧ve‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvelu | arvelut |
| genetiivi | arvelun | arvelujen |
| partitiivi | arvelua | arveluja |
| akkusatiivi | arvelu; arvelun |
arvelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvelussa | arveluissa |
| elatiivi | arvelusta | arveluista |
| illatiivi | arveluun | arveluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvelulla | arveluilla |
| ablatiivi | arvelulta | arveluilta |
| allatiivi | arvelulle | arveluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arveluna | arveluina |
| translatiivi | arveluksi | arveluiksi |
| abessiivi | arvelutta | arveluitta |
| instruktiivi | – | arveluin |
| komitatiivi | – | arveluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. arveleminen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- arvelu Kielitoimiston sanakirjassa