artikulaattori
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
artikulaattori (6)
- ääntymäpaikan aktiivinen elin tai sen osa, joka muodostaa kapeikon tai sulkeuman ääntymävyöhykettä vasten
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | artikulaattori | artikulaattorit |
| genetiivi | artikulaattorin | artikulaattorien artikulaattoreiden artikulaattoreitten |
| partitiivi | artikulaattoria | artikulaattoreita artikulaattoreja |
| akkusatiivi | artikulaattori; artikulaattorin |
artikulaattorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | artikulaattorissa | artikulaattoreissa |
| elatiivi | artikulaattorista | artikulaattoreista |
| illatiivi | artikulaattoriin | artikulaattoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | artikulaattorilla | artikulaattoreilla |
| ablatiivi | artikulaattorilta | artikulaattoreilta |
| allatiivi | artikulaattorille | artikulaattoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | artikulaattorina | artikulaattoreina |
| translatiivi | artikulaattoriksi | artikulaattoreiksi |
| abessiivi | artikulaattoritta | artikulaattoreitta |
| instruktiivi | – | artikulaattorein |
| komitatiivi | – | artikulaattoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | artikulaattori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. ääntymäpaikan aktiivinen osapuoli
|