artikulaatio
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]artikulaatio (3)
- ihmisen tapa ääntää sanoja, ääntötapa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | artikulaatio | artikulaatiot |
| genetiivi | artikulaation | artikulaatioiden artikulaatioitten |
| partitiivi | artikulaatiota | artikulaatioita |
| akkusatiivi | artikulaatio; artikulaation |
artikulaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | artikulaatiossa | artikulaatioissa |
| elatiivi | artikulaatiosta | artikulaatioista |
| illatiivi | artikulaatioon | artikulaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | artikulaatiolla | artikulaatioilla |
| ablatiivi | artikulaatiolta | artikulaatioilta |
| allatiivi | artikulaatiolle | artikulaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | artikulaationa | artikulaatioina |
| translatiivi | artikulaatioksi | artikulaatioiksi |
| abessiivi | artikulaatiotta | artikulaatioitta |
| instruktiivi | – | artikulaatioin |
| komitatiivi | – | artikulaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | artikulaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. ääntötapa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- artikulaatio Kielitoimiston sanakirjassa