armahtama
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
armahtama
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä armahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | armahtama | armahtamat |
| genetiivi | armahtaman | armahtamien (armahtamain) |
| partitiivi | armahtamaa | armahtamia |
| akkusatiivi | armahtama; armahtaman |
armahtamat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | armahtamassa | armahtamissa |
| elatiivi | armahtamasta | armahtamista |
| illatiivi | armahtamaan | armahtamiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | armahtamalla | armahtamilla |
| ablatiivi | armahtamalta | armahtamilta |
| allatiivi | armahtamalle | armahtamille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | armahtamana | armahtamina |
| translatiivi | armahtamaksi | armahtamiksi |
| abessiivi | armahtamatta | armahtamitta |
| instruktiivi | – | armahtamin |
| komitatiivi | – | armahtamine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |