arkkitraavi
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]arkkitraavi (5)
- (arkkitehtuuri) antiikin rakennuksissa ja klassistisessa arkkitehtuurissa palkiston alin osa, liitinpalkki, joka lepää pylväiden kapiteelien päällä ja kannattaa kattorakenteita
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arkkitraavi | arkkitraavit |
| genetiivi | arkkitraavin | arkkitraavien (arkkitraavein) |
| partitiivi | arkkitraavia | arkkitraaveja |
| akkusatiivi | arkkitraavi; arkkitraavin |
arkkitraavit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arkkitraavissa | arkkitraaveissa |
| elatiivi | arkkitraavista | arkkitraaveista |
| illatiivi | arkkitraaviin | arkkitraaveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arkkitraavilla | arkkitraaveilla |
| ablatiivi | arkkitraavilta | arkkitraaveilta |
| allatiivi | arkkitraaville | arkkitraaveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arkkitraavina | arkkitraaveina |
| translatiivi | arkkitraaviksi | arkkitraaveiksi |
| abessiivi | arkkitraavitta | arkkitraaveitta |
| instruktiivi | – | arkkitraavein |
| komitatiivi | – | arkkitraaveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arkkitraavi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |