antinomia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]antinomia (12)
- ristiriita, lause, joka ehdottomasti ei voi olla tosi eikä epätosi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | antinomia | antinomiat |
| genetiivi | antinomian | antinomioiden antinomioitten (antinomiain) |
| partitiivi | antinomiaa | antinomioita |
| akkusatiivi | antinomia; antinomian |
antinomiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | antinomiassa | antinomioissa |
| elatiivi | antinomiasta | antinomioista |
| illatiivi | antinomiaan | antinomioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | antinomialla | antinomioilla |
| ablatiivi | antinomialta | antinomioilta |
| allatiivi | antinomialle | antinomioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | antinomiana | antinomioina |
| translatiivi | antinomiaksi | antinomioiksi |
| abessiivi | antinomiatta | antinomioitta |
| instruktiivi | – | antinomioin |
| komitatiivi | – | antinomioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | antinomia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- antinomia Tieteen termipankissa