antiikki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

antiikki (5-A)[1]

  1. (historia) muinaisen Kreikan ja Rooman kulttuuri; aika jolloin ne kukoistivat, vanha aika, antiikin aika
  2. erilaisia tyylejä noudatteleva vanha arvoesineistö; antiikkiesine(et)
    Taiteen ja antiikin keräilijä
    Huutokaupassa myytiin antiikkia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑnt̪iːkːi/
  • tavutus: an‧tiik‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi antiikki antiikit
genetiivi antiikin antiikkien
(antiikkein)
partitiivi antiikkia antiikkeja
akkusatiivi antiikki;
antiikin
antiikit
sisäpaikallissijat
inessiivi antiikissa antiikeissa
elatiivi antiikista antiikeista
illatiivi antiikkiin antiikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi antiikilla antiikeilla
ablatiivi antiikilta antiikeilta
allatiivi antiikille antiikeille
muut sijamuodot
essiivi antiikkina antiikkeina
translatiivi antiikiksi antiikeiksi
abessiivi antiikitta antiikeitta
instruktiivi antiikein
komitatiivi antiikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo antiiki-
vahva vartalo antiikki-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

antiikkiesine, antiikkihuonekalu, antiikkikauppias, antiikkikynttilä, antiikkiliike, antiikkinahka, myöhäisantiikki

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A