antiikki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

antiikki (5-A)[1]

  1. (historia) muinaisen Kreikan ja Rooman kulttuuri; aika jolloin ne kukoistivat, vanha aika, antiikin aika
  2. erilaisia tyylejä noudatteleva vanha arvoesineistö; antiikkiesine(et)
    Taiteen ja antiikin keräilijä
    Huutokaupassa myytiin antiikkia.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi antiikki antiikit
genetiivi antiikin antiikkien
partitiivi antiikkia antiikkeja
akkusatiivi antiikki; antiikin antiikit
sisäpaikallissijat
inessiivi antiikissa antiikeissa
elatiivi antiikista antiikeista
illatiivi antiikkiin antiikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi antiikilla antiikeilla
ablatiivi antiikilta antiikeilta
allatiivi antiikille antiikeille
muut sijamuodot
essiivi antiikkina antiikkeina
translatiivi antiikiksi antiikeiksi
abessiivi antiikitta antiikeitta
instruktiivi antiikein
komitatiivi antiikkeine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

antiikkiesine, antiikkihuonekalu, antiikkikauppias, antiikkikynttilä, antiikkiliike, antiikkinahka, myöhäisantiikki

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A