anemia

Katso artikkeli Anemia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

anemia (12)

(lääketiede) veritauti, jossa punasolujen sisältämän hemoglobiinin tai itse punasolujen määrä on normaalia pienempi ja tämän seurauksena veren hapenkuljetuskyky on alentunut; vähäverisyys

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	anemia	anemiat
genetiivi	anemian	anemioiden anemioitten (anemiain)
partitiivi	anemiaa	anemioita
akkusatiivi	anemia; anemian	anemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	anemiassa	anemioissa
elatiivi	anemiasta	anemioista
illatiivi	anemiaan	anemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	anemialla	anemioilla
ablatiivi	anemialta	anemioilta
allatiivi	anemialle	anemioille
muut sijamuodot
essiivi	anemiana	anemioina
translatiivi	anemiaksi	anemioiksi
abessiivi	anemiatta	anemioitta
instruktiivi	–	anemioin
komitatiivi	–	anemioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	anemia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. alhainen hemoglobiini tai punasolujen määrä

anemia f.

anemia

anemia f.

anemia f.