anemia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: anémia

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anemia (12)

  1. (lääketiede) veritauti, jossa punasolujen sisältämän hemoglobiinin tai itse punasolujen määrä on normaalia pienempi ja tämän seurauksena veren hapenkuljetuskyky on alentunut; vähäverisyys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑneˌmiɑ/
  • tavutus: a‧ne‧mi‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anemia anemiat
genetiivi anemian anemioiden
anemioitten
(anemiain)
partitiivi anemiaa anemioita
akkusatiivi anemia;
anemian
anemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi anemiassa anemioissa
elatiivi anemiasta anemioista
illatiivi anemiaan anemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anemialla anemioilla
ablatiivi anemialta anemioilta
allatiivi anemialle anemioille
muut sijamuodot
essiivi anemiana anemioina
translatiivi anemiaksi anemioiksi
abessiivi anemiatta anemioitta
instruktiivi anemioin
komitatiivi anemioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo anemia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

raudanpuuteanemia

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • anemia Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anemia f.

  1. anemia

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • anemia Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Esperanto[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

anemia

  1. aneeminen

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anemia f.

  1. anemia

Portugali[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anemia f.

  1. anemia