aneleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aneleminen (38)
- teonnimi verbistä anella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aneleminen | anelemiset |
| genetiivi | anelemisen | anelemisten anelemisien |
| partitiivi | anelemista | anelemisia |
| akkusatiivi | aneleminen; anelemisen |
anelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anelemisessa | anelemisissa |
| elatiivi | anelemisesta | anelemisista |
| illatiivi | anelemiseen | anelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anelemisella | anelemisilla |
| ablatiivi | anelemiselta | anelemisilta |
| allatiivi | anelemiselle | anelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anelemisena (anelemisna) |
anelemisina |
| translatiivi | anelemiseksi | anelemisiksi |
| abessiivi | anelemisetta | anelemisitta |
| instruktiivi | – | anelemisin |
| komitatiivi | – | anelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | anelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
anelemis- | |