aloitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aloitteleminen (38)
- teonnimi verbistä aloitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aloitteleminen | aloittelemiset |
| genetiivi | aloittelemisen | aloittelemisten aloittelemisien |
| partitiivi | aloittelemista | aloittelemisia |
| akkusatiivi | aloitteleminen; aloittelemisen |
aloittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aloittelemisessa | aloittelemisissa |
| elatiivi | aloittelemisesta | aloittelemisista |
| illatiivi | aloittelemiseen | aloittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aloittelemisella | aloittelemisilla |
| ablatiivi | aloittelemiselta | aloittelemisilta |
| allatiivi | aloittelemiselle | aloittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aloittelemisena (aloittelemisna) |
aloittelemisina |
| translatiivi | aloittelemiseksi | aloittelemisiksi |
| abessiivi | aloittelemisetta | aloittelemisitta |
| instruktiivi | – | aloittelemisin |
| komitatiivi | – | aloittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aloittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aloittelemis- | |