alistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]alistuminen (38)
- teonnimi verbistä alistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alistuminen | alistumiset |
| genetiivi | alistumisen | alistumisten alistumisien |
| partitiivi | alistumista | alistumisia |
| akkusatiivi | alistuminen; alistumisen |
alistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alistumisessa | alistumisissa |
| elatiivi | alistumisesta | alistumisista |
| illatiivi | alistumiseen | alistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alistumisella | alistumisilla |
| ablatiivi | alistumiselta | alistumisilta |
| allatiivi | alistumiselle | alistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alistumisena (alistumisna) |
alistumisina |
| translatiivi | alistumiseksi | alistumisiksi |
| abessiivi | alistumisetta | alistumisitta |
| instruktiivi | – | alistumisin |
| komitatiivi | – | alistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
alistumis- | |