alibi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alibi (6)

  1. todiste tai vahvistus sille, että on ollut muualla rikoksen tapahtuma-aikaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑlibi/
  • tavutus: a‧li‧bi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alibi alibit
genetiivi alibin alibien
alibeiden
alibeitten
partitiivi alibia alibeita
alibeja
akkusatiivi alibi;
alibin
alibit
sisäpaikallissijat
inessiivi alibissa alibeissa
elatiivi alibista alibeista
illatiivi alibiin alibeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi alibilla alibeilla
ablatiivi alibilta alibeilta
allatiivi alibille alibeille
muut sijamuodot
essiivi alibina alibeina
translatiivi alibiksi alibeiksi
abessiivi alibitta alibeitta
instruktiivi alibein
komitatiivi alibeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alibi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Latinan adverbista alibi 'olin muualla', todennäköisesti ruotsin kautta.

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • alibi Kielitoimiston sanakirjassa

Latina[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

alibī (ei vertailuasteita)

  1. muualla, toisaalla

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alibi

  1. alibi

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alibi n. (4) (yks. määr. alibit [luo], mon. epämäär. alibin [luo], mon. määr. alibina [luo])

  1. alibi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • alibi Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)