alentuva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]alentuva
- sellainen, joka alentuu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑlenˌt̪uʋɑ/
- tavutus: a‧len‧tu‧va
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä alentua
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: alentuvuus
Verbi
[muokkaa]alentuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä alentua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alentuva | alentuvat |
| genetiivi | alentuvan | alentuvien (alentuvain) |
| partitiivi | alentuvaa | alentuvia |
| akkusatiivi | alentuva; alentuvan |
alentuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alentuvassa | alentuvissa |
| elatiivi | alentuvasta | alentuvista |
| illatiivi | alentuvaan | alentuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alentuvalla | alentuvilla |
| ablatiivi | alentuvalta | alentuvilta |
| allatiivi | alentuvalle | alentuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alentuvana | alentuvina |
| translatiivi | alentuvaksi | alentuviksi |
| abessiivi | alentuvatta | alentuvitta |
| instruktiivi | – | alentuvin |
| komitatiivi | – | alentuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | alentuva- | |
| vahva vartalo | alentuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- alentuva Kielitoimiston sanakirjassa