alef
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]alef (5)
- seemiläisen kirjaimiston ensimmäinen kirjain, א
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alef | alefit |
| genetiivi | alefin | alefien (alefein) |
| partitiivi | alefia | alefeja |
| akkusatiivi | alef; alefin |
alefit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alefissa | alefeissa |
| elatiivi | alefista | alefeista |
| illatiivi | alefiin | alefeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alefilla | alefeilla |
| ablatiivi | alefilta | alefeilta |
| allatiivi | alefille | alefeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alefina | alefeina |
| translatiivi | alefiksi | alefeiksi |
| abessiivi | alefitta | alefeitta |
| instruktiivi | – | alefein |
| komitatiivi | – | alefeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alefi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |