Siirry sisältöön

alamaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

alamaisuus (40)

  1. se, että on alamainen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑlɑˌmɑi̯suːs/
  • tavutus: a‧la‧mai‧suus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alamaisuus alamaisuudet
genetiivi alamaisuuden alamaisuuksien
partitiivi alamaisuutta alamaisuuksia
akkusatiivi alamaisuus;
alamaisuuden
alamaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi alamaisuudessa alamaisuuksissa
elatiivi alamaisuudesta alamaisuuksista
illatiivi alamaisuuteen alamaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi alamaisuudella alamaisuuksilla
ablatiivi alamaisuudelta alamaisuuksilta
allatiivi alamaisuudelle alamaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi alamaisuutena alamaisuuksina
translatiivi alamaisuudeksi alamaisuuksiksi
abessiivi alamaisuudetta alamaisuuksitta
instruktiivi alamaisuuksin
komitatiivi alamaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo alamaisuude-
vahva vartalo alamaisuute-
konsonantti-
vartalo
alamaisuut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan alamainen vartalosta alamais- ja suffiksista -uus

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]