aivastuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aivastuttaminen (38)
- teonnimi verbistä aivastuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aivastuttaminen | aivastuttamiset |
| genetiivi | aivastuttamisen | aivastuttamisten aivastuttamisien |
| partitiivi | aivastuttamista | aivastuttamisia |
| akkusatiivi | aivastuttaminen; aivastuttamisen |
aivastuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aivastuttamisessa | aivastuttamisissa |
| elatiivi | aivastuttamisesta | aivastuttamisista |
| illatiivi | aivastuttamiseen | aivastuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aivastuttamisella | aivastuttamisilla |
| ablatiivi | aivastuttamiselta | aivastuttamisilta |
| allatiivi | aivastuttamiselle | aivastuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aivastuttamisena (aivastuttamisna) |
aivastuttamisina |
| translatiivi | aivastuttamiseksi | aivastuttamisiksi |
| abessiivi | aivastuttamisetta | aivastuttamisitta |
| instruktiivi | – | aivastuttamisin |
| komitatiivi | – | aivastuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aivastuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aivastuttamis- | |