aivasteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aivasteleminen (38)
- teonnimi verbistä aivastella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aivasteleminen | aivastelemiset |
| genetiivi | aivastelemisen | aivastelemisten aivastelemisien |
| partitiivi | aivastelemista | aivastelemisia |
| akkusatiivi | aivasteleminen; aivastelemisen |
aivastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aivastelemisessa | aivastelemisissa |
| elatiivi | aivastelemisesta | aivastelemisista |
| illatiivi | aivastelemiseen | aivastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aivastelemisella | aivastelemisilla |
| ablatiivi | aivastelemiselta | aivastelemisilta |
| allatiivi | aivastelemiselle | aivastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aivastelemisena (aivastelemisna) |
aivastelemisina |
| translatiivi | aivastelemiseksi | aivastelemisiksi |
| abessiivi | aivastelemisetta | aivastelemisitta |
| instruktiivi | – | aivastelemisin |
| komitatiivi | – | aivastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aivastelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aivastelemis- | |