aistikkuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aistikkuus (40)[1]

  1. se, että on aistikas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑi̯st̪ikːuːs/
  • tavutus: ais‧tik‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aistikkuus aistikkuudet
genetiivi aistikkuuden aistikkuuksien
partitiivi aistikkuutta aistikkuuksia
akkusatiivi aistikkuus;
aistikkuuden
aistikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi aistikkuudessa aistikkuuksissa
elatiivi aistikkuudesta aistikkuuksista
illatiivi aistikkuuteen aistikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aistikkuudella aistikkuuksilla
ablatiivi aistikkuudelta aistikkuuksilta
allatiivi aistikkuudelle aistikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi aistikkuutena aistikkuuksina
translatiivi aistikkuudeksi aistikkuuksiksi
abessiivi aistikkuudetta aistikkuuksitta
instruktiivi aistikkuuksin
komitatiivi aistikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aistikkuude-
vahva vartalo aistikkuute-
konsonantti-
vartalo
aistikkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan aistikas vartalosta aistikk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40