aineistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aineistuminen (38)
- teonnimi verbistä aineistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aineistuminen | aineistumiset |
| genetiivi | aineistumisen | aineistumisten aineistumisien |
| partitiivi | aineistumista | aineistumisia |
| akkusatiivi | aineistuminen; aineistumisen |
aineistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aineistumisessa | aineistumisissa |
| elatiivi | aineistumisesta | aineistumisista |
| illatiivi | aineistumiseen | aineistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aineistumisella | aineistumisilla |
| ablatiivi | aineistumiselta | aineistumisilta |
| allatiivi | aineistumiselle | aineistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aineistumisena (aineistumisna) |
aineistumisina |
| translatiivi | aineistumiseksi | aineistumisiksi |
| abessiivi | aineistumisetta | aineistumisitta |
| instruktiivi | – | aineistumisin |
| komitatiivi | – | aineistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aineistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aineistumis- | |