aineellistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aineellistaminen (38)
- teonnimi verbistä aineellistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aineellistaminen | aineellistamiset |
| genetiivi | aineellistamisen | aineellistamisten aineellistamisien |
| partitiivi | aineellistamista | aineellistamisia |
| akkusatiivi | aineellistaminen; aineellistamisen |
aineellistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aineellistamisessa | aineellistamisissa |
| elatiivi | aineellistamisesta | aineellistamisista |
| illatiivi | aineellistamiseen | aineellistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aineellistamisella | aineellistamisilla |
| ablatiivi | aineellistamiselta | aineellistamisilta |
| allatiivi | aineellistamiselle | aineellistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aineellistamisena (aineellistamisna) |
aineellistamisina |
| translatiivi | aineellistamiseksi | aineellistamisiksi |
| abessiivi | aineellistamisetta | aineellistamisitta |
| instruktiivi | – | aineellistamisin |
| komitatiivi | – | aineellistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aineellistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aineellistamis- | |