ailahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ailahtaminen (38)
- teonnimi verbistä ailahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ailahtaminen | ailahtamiset |
| genetiivi | ailahtamisen | ailahtamisten ailahtamisien |
| partitiivi | ailahtamista | ailahtamisia |
| akkusatiivi | ailahtaminen; ailahtamisen |
ailahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ailahtamisessa | ailahtamisissa |
| elatiivi | ailahtamisesta | ailahtamisista |
| illatiivi | ailahtamiseen | ailahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ailahtamisella | ailahtamisilla |
| ablatiivi | ailahtamiselta | ailahtamisilta |
| allatiivi | ailahtamiselle | ailahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ailahtamisena (ailahtamisna) |
ailahtamisina |
| translatiivi | ailahtamiseksi | ailahtamisiksi |
| abessiivi | ailahtamisetta | ailahtamisitta |
| instruktiivi | – | ailahtamisin |
| komitatiivi | – | ailahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ailahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ailahtamis- | |