aikuisuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aikuisuus (40)
- se, että on aikuinen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikuisuus | aikuisuudet |
| genetiivi | aikuisuuden | aikuisuuksien |
| partitiivi | aikuisuutta | aikuisuuksia |
| akkusatiivi | aikuisuus; aikuisuuden |
aikuisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikuisuudessa | aikuisuuksissa |
| elatiivi | aikuisuudesta | aikuisuuksista |
| illatiivi | aikuisuuteen | aikuisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikuisuudella | aikuisuuksilla |
| ablatiivi | aikuisuudelta | aikuisuuksilta |
| allatiivi | aikuisuudelle | aikuisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikuisuutena | aikuisuuksina |
| translatiivi | aikuisuudeksi | aikuisuuksiksi |
| abessiivi | aikuisuudetta | aikuisuuksitta |
| instruktiivi | – | aikuisuuksin |
| komitatiivi | – | aikuisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aikuisuude- | |
| vahva vartalo | aikuisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
aikuisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan aikuinen vartalosta aikuis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on aikuinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aikuisuus Kielitoimiston sanakirjassa