aikaistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aikaistuminen (38)
- teonnimi verbistä aikaistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikaistuminen | aikaistumiset |
| genetiivi | aikaistumisen | aikaistumisten aikaistumisien |
| partitiivi | aikaistumista | aikaistumisia |
| akkusatiivi | aikaistuminen; aikaistumisen |
aikaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikaistumisessa | aikaistumisissa |
| elatiivi | aikaistumisesta | aikaistumisista |
| illatiivi | aikaistumiseen | aikaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikaistumisella | aikaistumisilla |
| ablatiivi | aikaistumiselta | aikaistumisilta |
| allatiivi | aikaistumiselle | aikaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikaistumisena (aikaistumisna) |
aikaistumisina |
| translatiivi | aikaistumiseksi | aikaistumisiksi |
| abessiivi | aikaistumisetta | aikaistumisitta |
| instruktiivi | – | aikaistumisin |
| komitatiivi | – | aikaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aikaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aikaistumis- | |