aiheellistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aiheellistuminen (38)
- teonnimi verbistä aiheellistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aiheellistuminen | aiheellistumiset |
| genetiivi | aiheellistumisen | aiheellistumisten aiheellistumisien |
| partitiivi | aiheellistumista | aiheellistumisia |
| akkusatiivi | aiheellistuminen; aiheellistumisen |
aiheellistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aiheellistumisessa | aiheellistumisissa |
| elatiivi | aiheellistumisesta | aiheellistumisista |
| illatiivi | aiheellistumiseen | aiheellistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aiheellistumisella | aiheellistumisilla |
| ablatiivi | aiheellistumiselta | aiheellistumisilta |
| allatiivi | aiheellistumiselle | aiheellistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aiheellistumisena (aiheellistumisna) |
aiheellistumisina |
| translatiivi | aiheellistumiseksi | aiheellistumisiksi |
| abessiivi | aiheellistumisetta | aiheellistumisitta |
| instruktiivi | – | aiheellistumisin |
| komitatiivi | – | aiheellistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aiheellistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aiheellistumis- | |