aiheellistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aiheellistaminen (38)
- teonnimi verbistä aiheellistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aiheellistaminen | aiheellistamiset |
| genetiivi | aiheellistamisen | aiheellistamisten aiheellistamisien |
| partitiivi | aiheellistamista | aiheellistamisia |
| akkusatiivi | aiheellistaminen; aiheellistamisen |
aiheellistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aiheellistamisessa | aiheellistamisissa |
| elatiivi | aiheellistamisesta | aiheellistamisista |
| illatiivi | aiheellistamiseen | aiheellistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aiheellistamisella | aiheellistamisilla |
| ablatiivi | aiheellistamiselta | aiheellistamisilta |
| allatiivi | aiheellistamiselle | aiheellistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aiheellistamisena (aiheellistamisna) |
aiheellistamisina |
| translatiivi | aiheellistamiseksi | aiheellistamisiksi |
| abessiivi | aiheellistamisetta | aiheellistamisitta |
| instruktiivi | – | aiheellistamisin |
| komitatiivi | – | aiheellistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aiheellistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aiheellistamis- | |