ahertanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ahertanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ahertaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahertanut | ahertaneet |
| genetiivi | ahertaneen | ahertaneiden ahertaneitten |
| partitiivi | ahertanutta | ahertaneita |
| akkusatiivi | ahertanut; ahertaneen | ahertaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahertaneessa | ahertaneissa |
| elatiivi | ahertaneesta | ahertaneista |
| illatiivi | ahertaneeseen | ahertaneisiin ahertaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahertaneella | ahertaneilla |
| ablatiivi | ahertaneelta | ahertaneilta |
| allatiivi | ahertaneelle | ahertaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahertaneena | ahertaneina |
| translatiivi | ahertaneeksi | ahertaneiksi |
| abessiivi | ahertaneetta | ahertaneitta |
| instruktiivi | – | ahertanein |
| komitatiivi | – | ahertaneine |