ahertaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ahertaminen (38)
- teonnimi verbistä ahertaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahertaminen | ahertamiset |
| genetiivi | ahertamisen | ahertamisten ahertamisien |
| partitiivi | ahertamista | ahertamisia |
| akkusatiivi | ahertaminen; ahertamisen |
ahertamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahertamisessa | ahertamisissa |
| elatiivi | ahertamisesta | ahertamisista |
| illatiivi | ahertamiseen | ahertamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahertamisella | ahertamisilla |
| ablatiivi | ahertamiselta | ahertamisilta |
| allatiivi | ahertamiselle | ahertamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahertamisena (ahertamisna) |
ahertamisina |
| translatiivi | ahertamiseksi | ahertamisiksi |
| abessiivi | ahertamisetta | ahertamisitta |
| instruktiivi | – | ahertamisin |
| komitatiivi | – | ahertamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahertamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ahertamis- | |