ahavoitunut
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]ahavoitunut (47) (komparatiivi ahavoituneempi, superlatiivi ahavoitunein) (taivutus [luo])
- tuulen ja kuivan ilman vuoksi kuivunut ja rohtunut
Käännökset
[muokkaa]1. tuulen ja kuivan ilman vuoksi kuivunut ja rohtunut
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]ahavoitunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ahavoitua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahavoitunut | ahavoituneet |
| genetiivi | ahavoituneen | ahavoituneiden ahavoituneitten |
| partitiivi | ahavoitunutta | ahavoituneita |
| akkusatiivi | ahavoitunut; ahavoituneen |
ahavoituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahavoituneessa | ahavoituneissa |
| elatiivi | ahavoituneesta | ahavoituneista |
| illatiivi | ahavoituneeseen | ahavoituneisiin ahavoituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahavoituneella | ahavoituneilla |
| ablatiivi | ahavoituneelta | ahavoituneilta |
| allatiivi | ahavoituneelle | ahavoituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahavoituneena | ahavoituneina |
| translatiivi | ahavoituneeksi | ahavoituneiksi |
| abessiivi | ahavoituneetta | ahavoituneitta |
| instruktiivi | – | ahavoitunein |
| komitatiivi | – | ahavoituneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahavoitunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ahavoitunut- | |